perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pelastus on myös murtoluku

Johdanto: Susanna Kaukinen kirjoittaa blokauksessaan "Papin Neuvo: Tapa Buddha ... neuvohan on alkujaan zenmestari Linjin":

"Mikään ei pelasta... Pelastusta ei ole. ... Ei politiikka ja uskonto ole kovin kaukana. Molemmat ovat ideologioita. ... uskonnon, politiikan ja tieteen rajat ovat paljon epäselvemmät kuin haluat tässä esittää tai ymmärtää. Kaikki sotkeutuu kaikkeen ja vaikuttaa kaikkeen. .. Ne lokerot vuotavat joka puolelta, jos katsot tarkasti. Maailmaa on helpompaa käsitellä mustavalkoisten abstraktioiden kautta, mutta niiden avulla helposti päätyy vääriin johtopäätöksiin. ... "Without 'ethical culture' there is no salvation for humanity."
...my thoughts exactly."
Tämän blokaukseni ajatuksena on esittää, että ei tarvitse ajatella kyllä/ei,  joko/tai -tyylin mustavalkoisesti, "digitaalisesti", siis joko "pelastus on/pelastusta ei ole". Myös noiden kahden ääripään väliltä löytyy (periaatteessa ääretön määrä) vaihtoehtoja.

“Missä ihminen on pieni, siellä Jumala on suuri ja missä ihminen on suuri, siellä Jumala on pieni. “ -- Upe Poutiainen

Tuosta voi päätellä, että eri määrä kahden em. ihmisen ajatuksia [ajatusmaailmaa] pelastuu kuolemalta, jos siis päättelyn lähtökohtana on, että Jumala itsessään on kuolematon.

Jos ihmisen ajatusmaailma kokonaisuudessaan koostuu ½ -osasta kuolemattomia totuuksia [objektiivisia ajatuksia ja totuuksia], ja ½ -osasta “minään” kytkeytyvistä [subjektiivisista] arvottomista roskista, tuloksena on, että puolikas ihmisen ajatusmaailmasta pelastuu kuoleman hetkellä [kaikki “minä” -ajatukset kuitenkin tuhoutuvat, koska ne ovat arvotonta ja uudelleen käyttökelvotonta roskaa, “eläimellisyyttä”].

Jumalan lisäksi myös Jumalalliset sekä filosofiset, kuin myös itsestään selvästi luonnontieteelliset totuudet ovat kuolemattomia. [virheelliset tieteelliset totuudet kuolevat pois melko nopeasti virheen löytymisen jälkeen. Virheellisiin tieteellisiin totuuksin uskovien ihmisten tieteellinen ajatusmaailma puolestaan kuolee ihmisen kuollessa. Joku voi tietysti kaivaa “historian roskatynnyristä” virheellisiä tieteellisiä totuuksia sisältäviä kirjoituksia  omaan elävään ajatusmaailmaansa liitettäväksi, mutta ne tulevat myös aikanaan kuolemaan. Viime kädessä ja loppupeleissä vain totuus ja totuudelliset ajattelutavat tulevat jäämään ihmiskunnan kulttuurievoluution sokeasti kokeilemista erilaisista ajattelutavoista jäljelle].

Jos ei usko Jumalaan, niin silloin voi ajatella, että ihmisen omatunto [joka on on Sokrateen filosofiassa joko Jumalan, enkelin tai hengen synonyymi tai kiertoilmaisu] on niiltä osin kuolematon, kuin se on turmeltumaton. Turmeltumaton omatunto on totuudellinen, ja mikään totuudellinen ei voi pysyvästi kuolla [Sokrates uskoi, tai oikeastaan tiesi, että ihmisellä on kuolematon sielu]. Omatunto syntyy aina uudelleen uuden [terveen] ihmisen syntyessä. Ihmisen ollessa pieni lapsi on omatunto aluksi turmeltumaton, mutta turmeltuu melko nopeasti lapsen itsestä lähtevän [subjektiivisen] virheellisen ajattelun seurauksena.

“Totuus ei pala tulessakaan”, siksi kuolleen ihmisen totuudelliset ajatuksetkaan eivät katoa kuolemassa, vaan totuudelliset [varsinkin ei luonnotieteisiin liittyvät] ajatukset olivat olemassa jo ennen nykyihmisen syntymähetkeä jonkun toisen, vähintäänkin yhtä totuudellisen ihmisen päässä.
Ja totuudelliset ajatukset jatkavat/tulevat jatkamaan edelleen elämäänsä ihmisen kuoltua [jonkun toisen, joko kuoleman hetkellä elossa olevan ja/tai tulevaisuudessa syntyvän, vähintäänkin yhtä totuudellisen ajattelutavan tulevaisuudessa hankkivan ihmisen päässä].

Totuus [totuudellinen ajatus ja/tai koko ihmisen totuudellinen ajatusmaailma] voi siis hetken aikaa olla ihmisen kuoltua piilossa [ei siis valoeetterissä!], mutta paljastuu kyllä väkisinkin uudelleen, koska totuus keksitään joka tapauksessa ja väistämättä aina yhä uudelleen ja uudelleen, jos se on välillä päässyt syystä taikka toisesta katoamaan tai väliaikaisesti “tuhoutumaan”]. Ihmisenä olemisen “luonnonlait” ovat pysyviä, siksi ne ovat keksittävissä yhä uudelleen.

Tämä “pelastus on myös murtoluku” -ajattelu, siis että tietty prosentuaalinen ja/tai murtoluvun avulla ilmaistava määrä jokaisen ihmisen ajatusmaailmasta on kuolematonta, ei millään muotoa sulje pois valoeetteriin perustuvaa selitysmallia [jossa sielun ajatellaan siirtyvän kuoleman hetkellä valoeetteriä tms. nykytieteelle vielä tuntematonta välittäjäainetta pitkin erilliseen, esim. valoeetterissä sijaitsevaan Taivaaseen. Tai että sielu tai buddha-dhatu  jää välivarastoon, esim. valoeetteriin odottamaan lopullista tuomiopäivää, jolloin vasta päätetään, mitkä valoeetteriin varastoidut sielut päätyvät Taivaaseen ikuiseen elämään ja mitkä kadotukseen, tai buddha-dhatun ollessa kyseessä valoeetteriin välivarastointi päättyy reinkarnaatioon]

Totuudellinen ajattelu on elävää ja kuolematonta, valheellinen ja virheellinen ajattelu ovat paikoilleen jämähtänyttä, paikoillaan pysyvää ja kuollutta ajattelua:

“Aletheia, totuus, käveli vakain askelin, kun taas hänen kaksosensa Pseudologos, valhe, seisoi paikallaan, mikä viitannee Talmudissakin esiintyvään lauseeseen ”Sheker ein lo raglaim”, ”Valheella ei ole jalkoja”[2]. Suomenkieliset vastineet "totuus ei pala tulessakaan" ja "valheella on lyhyet jäljet" vastaavat suhteellisen hyvin tarinan opetusta.”(https://fi.wikipedia.org/wiki/Aletheia_%28mytologia%29)

Valhe loppuu viimeistään kuolemaan, kuolema korjaa valheen. Totuus ei kuole koskaan, jonka vuoksi 100% totuudellinen sielu [ihmisen ajatusmaailma] on myös 100% kuolematon sielu.

Tässä “1/1 -osa sielusta pelastuu” -tapauksessa ihminen on “keksinyt pyörän uudelleen”, siis keksinyt omaavansa kuolemattoman sielun jo elinaikanaan, ja tuolla keksimis hetkellä ihminen muuttuu “profeetaksi”, joka voi joko salata keksintönsä tulokset tai kertoa niistä muille.

Syytä huomata, että em. keksintö ei onnistu tarkoituksella, vaan vahingossa, siksi “omin avuin ei pelastuta” -kristityt ovat tavallaan oikeassa :

“Filosofisen polun huipentuma ... hyvän idean näkeminen ja kokeminen mystisenä ilmestyksenä. Viisauden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan tällä tavalla.

Minkäänlaista keksimistä ei voi “omin voimin” saavuttaa tai “pakottaa”, vaan se tapahtuu aina itsestään. Edellytyksenä tietysti on, että ennen keksinnön tekemistä oman ajattelun on oltava Vygotskin lähikehitysvyöhykkeellä [siis jo etukäteen oman ajattelun on oltava lähes 100% totuudellista, siis lähes täydellistä vapautta ajatusvirheistä. Kun viimeisinkin ajatusvirhe katoaa, pitäisi em. keksinnön tekeminen olla mahdollista].

“Pelastua voi jo eläessään” -tyyppinen ajattelu on hyljeksittyä ja harvinaista kristinuskossa, vaikka Raamatussa ei kiistetä sitä, etteikö kuolemattoman sielun ja kuolemattoman sielun omaavista ihmisistä [siis  virheettömään, objektiiviseen ajatteluun kykenevistä ihmisistä, siis toistensa ajatuksellisista “klooneista”] koostuvan Jumalan valtakunnan idean uudelleen keksiminen olisi mahdollista jo ihmisen elinaikana:

Luuk. 9:27 “Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan."

Muutamia tarkoittanee 2kpl /12kpl * 100 = ~17% kuulijoista, jos opetuslapsia oli 12kpl läsnä.
Jos opetuslapsia oli 10 kpl kuuntelemassa, niin silloin minimissään noin 20% kuulijoista oli mahdollisuus tajuta “oman” [siis kaikille kuolemattoman sielun saavuttaneille ihmisille yhteisen] kuolemattoman sielunsa olemassaolo jo oman elämänsä aikana.

Jeesuksen elinaikana oli noin 80% todennäköisyys sille, että mielipiteet kallistuisivat vain kuoleman jälkeiseen sielun kuolemattomuuteen pyrkivän opin kannalle [“uhrilammas” -ajattelu], ja vain noin 20% todennäköisyys sille, että mielipiteet kallistuisivat  “oman sielunsa kuolemattomuuden voi tajuta jo eläessään” -suuntaiseen [profeetta, opettaja, pelagiolaisuus] ajatteluun, joten sen vuoksi virallinen raamatuntulkinta oli ja on tietysti pakotettu enemmistön kannalle:

“Argumentum ad populum (suosituimmuuteen vetoaminen), … Lähtökohtana on olettamus vox populi, vox Dei eli kansan ääni on Jumalan ääni.”

Ongelma syntyy siitä, että 100% kuolemattoman sielun saavuttanut ihminen on eräänlaisessa ajatuksellisessa loukussa, hän ei saa enää muita ihmisiä ymmärtämään itseään, koska hänen oma näkökulmansa on muuttunut erilaiseksi, jonka vuoksi muut ihmiset eivät pysty enää sovittamaan [“ihmiset ovat pohjimmiltaan toistensa ajatuksellisia klooneja, mutta eivät sitä itse pysty tajuamaan”] keksinnön tehneen ihmisen ymmärrystä omaan ymmärrys horisonttiinsa.

Esim. Jeesuksen tapauksessa hänen oman kuolemattoman sielunsa selitys yritykset epäonnistuivat väistämättä, ja aiheuttivat vain suuttumusta, ärtymystä ja pahaa mieltä kuulijoilleen:

Joh. 8:58  Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut."
Joh. 8:58  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin.
8:59         Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä

Johdanto lisätty 22.02.2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti